keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Hengissä ollaan :-)

Nyt tuli vahingossa taukojen tauko! Voimat ovat olleet tipotiessään, joten energiaa blogin kirjoittamiseen ei ole ollut, vaikka ideoita on ollut pää täynnä. Joulu kahden pienen joulupukkia odottavan kanssa ja yökyläreissut mummoloissa oli ihanaa, mutta huhhuh :-) Siihen päälle saimme vielä oksennustaudin, josta yritetään vielä selvitä. Viime yönä 2h nukkunut, joten tämä järjen juoksu ei ole vieläkään ihan kohdillaan.



Miten teillä meni joulu? Kertyikö kiloja vai oliko maltti valttia? Itse söin kyllä aika huoletta muutaman päivän, jopa niin että maha huusi hoosiannaa. Herkuistakin söin taas kiintiöni täyteen eikä mieli tee mitään makeaa ollenkaan. Vaaka näytti muutaman kilon plussaa joulun jälkeen, mutta otin ne pikaisesti reilussa päivässä pois halaillessa pönttöä. 1kg on 7000kcal eli aivan todella suuri määrä ruokaa, harva meistä pystyy päivässä syödä niin paljoa. Jouluna kertyy usein nestettä kroppaan, toki sokeri ja rasva kerryttää muutakin kuin nestettä :-) Joulukilot kerrytetään yleensä joulukuussa eikä joulun muutamana pyhäpäivänä. Ei siis ole niin väliä mitä syöt yhtenä tai kahtena pyhäpäivänä, mutta sillä mitä syöt koko joulukuussa on todella väliä. Minun kodissani syömme jouluna paljon kaloja, on mätiä, lohta, silakoita yms ja jälkiruokana suklaata, tänä vuonna suklaat oli haettu Petris chocolatesta. Tunsin jo illasta kuinka suolainen ruoka oli tukkinut suoneni ja sormukset kiristi sormissa. Suklaata myöskin söin ihan surutta, vaikka entinen minäni olisi todennäköisesti syönyt koko joulun aikaan ainakin tuplat siihen nähden mitä nyt söin. Enää ei napa vedä samaa määrää, vaikka mieli huutaa edelleen "ota ota ota". Jotain on siis opittu ja mikä tärkeintä ja vaikeinta, palattu normaalin ruokavalioon ja rytmiin pyhien jälkeen.




Kahdeksan viikkoa leikkauksesta tuli myös täyteen ja nyt saa alkaa urheilemaan. JIPPIIII!!! Tosin tämä mahatauti hieman hidastaa tätä urheilemaan lähtöä. Tarkoitus on aloittaa pikkuhiljaa eikä repiä heti kättelyssä itseä hajalle. Oma kroppa ei tunnu samalle kuin ennen, joten luulen että alussa rankat treenit saattaa tuntua oudolle. Tarkoitan tällä vatsaani, jo pelkkä käsien kohottaminen kattoon tuntuu kuin vatsa repeisi. Rintoja alkaa yleensä särkemään ja jomottamaan jo reippaan kävelyn jälkeen, joten voin vaan kuvitella miltä esim. tunnin kävelylenkki mahtaa tuntua.

Haavat ovat parantuneet hyvin, mutta vatsan arpi on päättänyt ryhtyä sotajalalle teipin kanssa. Teippejä tulee siis käyttää 3kk ja loppu häämöttää tammikuun lopussa. Vaihdan teipit yleensä n.1-2krt viikossa ja niiden alle laitan kelo-cote silikonigeeliä.Viime viikkoina vatsa on alkanut kutista hullun lailla ja mieli tekisi raapia iho verille saakka. Rinnat eivät ole reagoineet onneksi samoin. Olen muutaman yön nukkunut ilman teippejä ja rasvannut ihoa ahkerasti tavallisella rasvalla, samantien kun laitan teipit, niin kutina alkaa. Iho ei siis tunnu enää kestävän teipeissä olevaa liimaa. Kävin apteekista hakemassa teippiä missä on silikonivoidetta jo valmiiksi, tämä onneksi tuntuu olevan parempi vaihtoehto. Ainoa miinus on, että se maksaa ihan järkyttävästi, kun arpi ei ole ihan pieni. Minkäs teet ja tammikuun loppu koittaa pian.

Teen oman postauksen kuvineen vielä toipumisesta ja alan myös kirjoittamaan liikunnsta enemmän. Lähinnä, miten itse koen liikunnan lisäämisen ja aloittamisen leikkauksien jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti