Ensimmäiset kuvat!

Tässä nyt olisi jälkeen kuvia, olkaa hyvät! Nämä kuvat otettiin maanantaina myöhään illalla, siksi pimeys. Oikealla puolella oli vuoto ja se avattiin uudelleen, siksi se puoli (kuvassa vasen) on turvonnut. Maha on muutenkin vielä muhkurainen ja turvonnut, mutta se tasoittuu puolessa vuodessa.

Vaikka toipumisessa on ollut omat vaikeudet ja eilen vielä oksentelin useampaan kertaan ja maha on ollut ihan kuralla, olen silti todella iloinen "röllykän" lähdöstä. Ensimmäiset viikot pitää pitää tukivaatteita yötä päivään ja päivisin vielä useamman kuukauden ajan. Sekä teippiä ja silikonirasvaa kuluu paljon seuraavan kolmen kuukauden ajan, kun teippailen ja rasvailen leikkauskohtia. Urheilla saan vasta kunnolla ensi vuonna, snif. Nämä tuntuu kuitenkin pienille uhrauksille, kun tiedän että helmikuussa saan viettää useamman viikon rannalla bikineissä uuden vatsani, uuden minäni, kanssa. Tiedän, että tulen itse olemaan onnellinen lopputulokseen, koska oloni on jo nyt huojentunut ja onnellinen.

Vieläkään en pysty suoristamaan itseäni suoraksi

Maha tuntuu vielä todella oudolle, tiukalle ja tunnottomalle, eilinen oksentelu teki suorastaan gutaa (huonolla tavalla) vatsalihaksille. Jos aivastaminen tuntuu sille kuin vatsalihakset repeäisivät tällä hetkellä, niin oksentaminen tuntui kuin joku olisi sisällä repinyt vatsalihakset auki, hyppinyt ja repinyt niitä vähän vielä lisää kostoksi. Loppuilta olikin sitten vähän vatsa kipeänä. Tänään viisastuneena eilisestä, otin heti silmät aukaistuani pahoinvointilääkkeen ja olo on ollut tänään jo parempi.

Viikonloppuna täytyy isänpäiväjuhlinnan lomassa yrittää saada muutama paremmalla valolla varustettu kuva. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä nuorin tytöistäni ei voi nähdä haavojani, hän pelkää niin kovasti äidin pipejä. Mikä on reilu 2-vuotiaalle täysin ymmärrettävää, koska eihän niin pieni voi ymmärtää miksi äiti on tällä hetkellä niin hurjan näköinen.

Friikki tuuletuskuva vielä keventämään tämän postauksen