Miltä nyt tuntuu?

Hyvälle ja helpottuneelle, vastaan jokaiselle joka kysyy. Sille minusta myös oikeasti tuntuu, 10kg taakka on poissa ja askel on entistäkin kevyempi, koska mieli on kevyempi. 2 viikkoa leikkauksesta ja alan toipumaan hyvin. Tuntuu kuin leikkaus olisi tehty aikoja sitten, mutta kroppa muistaa muistuttaa jatkuvasti, että 2 viikkoa on vielä todella lyhyt aika. Ja hyvä niin, koska muuten olisin jo varmaan vetänyt lenkkivaatteet päälle ja lähtenyt metsään "testaamaan" uutta kroppaani. Kalenterissa on onneksi merkintä, joka hälyttää, kun voin oikeasti vasta lähteä taas treenaamaan. Pakko keksiä keinoja miten jarrutella itseäni, vaikka nyt tuntuu sille, että en voisi kuvitellakaan lähteväni lenkille, tiedän että muutaman viikon päästä asian laita on toinen.

Nyt olen tyytynyt hitaisiin ja rauhallisiin kävelylenkkeihin metsässä. Mieli tekisi juosta, mutta on ollut todella rauhoittavaa ja nautinnollista kävellä ympäri nauttien auringosta. Parantumisen kannalta jokapäiväiset kävelylenkit ovat kaiken a ja o. Vaikka kunto onkin nyt huonontunut tilapäisesti, ja varmaan tammikuussa puuskua puhkutan ekan lenkkini, saan pidettyä yllä peruskuntoani kävelemällä. Päivän minimi liikuntasuositus on 20min kävelyä päivässä 365 päivää vuodessa. Tätä noudatan vähintään, tavoite on 1h päivässä kävelyä.

Olo tuntuu kevyelle, varsinkin nyt kun leikkausturvotus on lähtenyt. Aluksi paino nousi muutaman kilon, mutta viikon sisään pääsin taas miinus lukemille. Ensi kesäksi olen jo asettanut uudet tavoitteet, mutta ennenkuin pääsen niitä toteuttamaan, pyrin hallitsemaan painoani ja syömään terveellisesti, jotta kroppani toipuisi mahdollisimman nopeasti ja hyvin.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä kahden viikon sairasloman jälkeen. Ihanaa olla töissä, mutta täytyy myöntää, että jos olisin palkkatöissä jonkun muun alaisena, niin pitäisin varmaan vielä viikon tai kaksi sairaslomaa. Kyllä nyt illalla koko kroppaa särkee, tuntuu että koko päivä tuli painettua töissä. Huomenna onneksi hiukan lyhyempi päivä, mutta loppu viikkoa kohti taas pitää kiirettä. Mielelläni töitä teen, mutta kroppa ei taida siitä niin iltaisin kiittää.

Pitihän sitä sairaslomallakin yhden asiakkaan verran käydä yksi ilta pyörähtämässä ;-)

Nyt suuntaan Panacodin voimin vaaka-asentoon ja toivon, että aamulla olisi taas särkyvapaa olo. Huomenna soitto, toivottavasti varmistus sellainen, lääkärille. Koska teippien vaihdon yhteydessä, toisen rintani pitkittäis- ja poikittaisviillon risteytys kohta, ei nyt ihan näyttänyt sille kuin toinen ja kipuilee jonkin verran. Toivottavasti ei tässä asiassa mentäisi nyt sen prkl Strömsön ohi taas!