Palataan vielä vanhaan!

Täällä on tällä viikolla sairastettu oikein olan takaa, plääh. Yli 40 asteen kuumeita ja korvatulehduksia ja siihen yhdistettynä kahden ihmisen työt, tämä viikko on siis ollut nuoralla tanssimista. Kuten varmasti jokainen työssäkäyvä perheellinen tietää. Vanhempi tytär sai antibiootit ja pääse huomenna varmaan jo luistelutunnille, mutta nuorempi on vielä aivan reppana ja kovan kuumeen kourissa. Innolla odotan mitä ensi viikko tuo tullessaan, ei ainakaan huonommaksi voi mennä!

Halusin jakaa teidän kanssa vielä muutamia kuvia ennen leikkausta. Nämä kuvat mieheni otti leikkauspäivän aamuna ennen kuin lähdimme sairaalaa kohti. Vaikka leikkauksesta on kulunut vasta reilu 4 viikkoa, niin tuo kamala röllykkäni tuntuu jo nyt kaukaiselle muistolle. Ei niin että olisin sen jo unohtanut, mutta jotenkin sitä on vaan niin iloinen tästä uudesta olemuksesta ettei sille vanhalle enää halua montaa ajatusta uhrata.

 Olen niin onnellinen, että uskaltauduin leikkaukseen ja on ihana tunne katsoa omaa vatsaansa peilistä. Nyt vatsaa ja rintoja joutuu muutenkin tutkiskelmaan ja syynäämään enemmän, kun on rasvaukset, teipin vaihdot sekä yleinen leikkauskohtien paranemisen seuraaminen. Meillä näkyy suihkusta ja vessasta eteisen kokovartalopeileihin. Muistan ennen kun meikkasin ovi auki alusvaatteisillani ja katsoin omaa sivuprofiiliani ja mietin, että miltä tuntuisi kun maha olisi suora eikä roikkuva. Miltä minusta tuntuisi ja olisinko tyytyväinen. Nyt katson meikatessani peilistä, hymyilen ja ajattelen, että tältä se siis tuntuu.

Elämä ennen leikkausta, puhun siis mitä tunsin omasta kropastani, oli jotenkin masentavaa. Mahani oli musta pilvi, joka varjosti koko laihduttamistani, koska en sen takia osannut iloita täysillä pudotetuista kiloista. Nyt oma fiilikseni on ihan toinen. Ymmärrän vasta nyt miten paljon olen saavuttanut ja miten ison urakan todella tein. Olen sitä mieltä, että roikkuvan ihon kanssa voi elää ja se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin olla ylipainoinen. Ylipainon mukana tulee niin paljon muita miinuksia terveydestä liikunnan puutteeseen, että roikkuva nahka ei ole mitään näihin verrattuna. Mutta se, että voi vilpittömästi iloita omasta saavutuksesta ja olla suhteellisen tyytyväinen omaan kroppaan ja aina ei tarvitse ajatella itsestä vain niitä kurjia ajatuksia, vaikuttaa elämänlaatuun ihan äärettömän paljon. Ainakin minulla! Voin vilpittömästi sanoa, että leikkauksen myötä oma elämänlaatuni on parantunut huomattavasti ihan joka saralla. Liikuntaa en tosin ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta uskon että hyppiminen ja pomppiminen ja muu liikkuminen on paljon miellyttävämpää ilman röllykkää, joka esimerkiksi juostessa tuntui todella ikävälle.

Kävin tällä viikolla jälkitarkastuksessa, ensimmäisessä sellaisessa. Lääkäri otti minusta kuvat ja näytti ennen kuvat sekä nyt 4 viikkoa leikkauksen jälkeen otetut. Muutos on todella huima. Sen näkee paljon selvemmin, kun kuvat laittaa vierekkäin. Rinnat ovat kuin nuorella, jonka elämä ei ole runnonut niitä lapsilla ja ylipainolla, vaan juuri sellaiset, jotka toivoisin villeimissäni unissani omistavan. Vatsa on todella litteä, ensimmäistä kertää ikinä. Ja lääkäri totesi, että miten hienosti vyötärö tulee nyt esille ja miten kapea se on. En ollut itse edes huomannut tätä. Lääkäri totesi, että olen toipunut todella hienosti, ottaen huomioon, että tämä oli todella iso leikkaus ja, että aikaa on kulunut vasta 4 viikkoa. Rintojen arvet on hienosti parantuneet. Mutta vatsan arvessa oli yksi kohta, jota pilkistävä tikki oli ärsyttänyt, joten lääkäri leikkasi sen pois. Haavassa oli myös kohta, jossa oli pieni reikä tai aukko. Sain ohjeeksi rasvata haavaa ja laittaa jotain bakteereja tuhoavaa rasvaa. Vajaassa viikossa tuloksia on syntynyt ja haava näyttää jo huomattavasti paremmalta. Lääkäri halusi nähdä minut vielä tammikuussa ja varmistaa, että praneminen on sujunut hyvin, olenhan kaikella kokemallani riskipotilas, koska kaikki pienet todennäköisyydet osuvat kohdalleni. Puoli vuotta leikkauksesta on myös jälkitarkastus.

Leikkaukseen liittyen on tulossa vielä listaa miinuksista ja plussista. Katsotaan millaisen listan saan kerättyä. Huomenna pitää suostutella mies ottamaan päivän valossa muutama jälkeen kuva, jotka voin jakaa myös teille ja näette mille näytän nyt verrattuna näihin kuviin. Ihanaa viikonloppua kaikille! Minä lähden tästä pitämään sairastupaa pystyssä :-)