Maanantaina aloitiin siis työt, mutta täytyy sanoa, että jos olisin jonkun muun alaisena, niin olisin ollut vielä viikon sairaslomalla. Työ on ihanaa ja saan asiakkaistani paljon voimaa, mutta iltaisin on iskenyt kovat säryt ja armoton väsymys. Eli kroppa yrittää kertoa, että vielä on otettava rauhallisesti. Tänään ja huomenna on todella kiireiset päivät ja pääsen kotiin vasta lähempänä 20. Luvassa iltaisin siis pilleriä poskeen ja vaakamamboa sängyn kanssa.
Aamulla olin töissä ja asiakkaiden välissä köpöttelin hoitajalla käymään kaupungissa. Luojan kiitos, että tänään pääsin kerrankin katsomaan miltä se Stömsö näyttää. Eli huoleni haavojen paranemisesta oli täysin turhaan. Supermukava hoitaja katsoi kaikki leikkauskohdat ja totesi, että ne ovat oikein mallikelpoiset ja parantuneet loistavasti, halleluja! Hän myös totesi, että olen syönyt selvästi terveellisesti, koska haavat ovat parantuneet niin hyvin. Ei käy kieltäminen, että terveelliset ruokailutottumukset ja hyvä peruskunto auttaa paranemaan nopeasti näinkin suuresta leikkauksesta. Mietin tänään, että olisin varmasti toipunut todella paljon huonommin, jos olisin ollut vielä reilu 100kg karkkia mussuttava sohvaperuna. Luultavasti niitä komplikaatioitakin olisi osunut kohdalleni useampi. Hoitaja leikkasi myös ompeleiden päät pois ja kehoitti alkaa käyttämään silikonivoidetta napaan tästä päivästä eteenpäin ja ensi viikosta eteenpäin myös muihin leikkaukohtiin.
Maanataina oli myös aika vaihtaa itse teipit kotona. Kädet hikoillen niitä aloin repimään yksin, mutta mies sai lopulta tehdä sen homman. Omaankin silmään haavat (sitä yhtä kohtaa lukuunottamatta) olivat parantuneet todella hyvin, pelkäsin paljon pahempaa. Vatsaa kun katsoo, niin näyttää sille kuin joku olisi minut kahtia leikannut. Rintojen extramegasuper piukeus alkaa myös selvästi häviämään, vaikka meneekin vielä tovi ennenkuin ne alkavat muistuttamaan millään tavoin "oikeita" rintoja eli sellaisia millaiseksi ne muovautuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti