This is who I used to be!

Tähän ei nyt sovi muu sanavalinta kuin VOI HERRAN JUMALA! Päädyin selaamaan vanhoja kuviani erästä lehtiartikkelia silmällä pitäen. Tuntuu kerrassaan kamalalle katsoa omia vanhoja kuvia. Käsittämättömälle tuntuu se, että en edes tunnista niistä itseäni. Miten se on edes mahdollista? Olenhan ollut normaalipainossa vasta reilun vuoden ja olen nyt 29 vuotta. Olen siis ollut yli 20 vuotta ylipainoinen. Tuntuu ristiriitaiselle, että en tunnista entistä minääni, sellaisenahan kaikki minut ennen tunsivat ja ihmiset joita en ole nähnyt yli vuoteen, ei enää varmaan edes tunnista minua.

Olen sitä mieltä, että jokaisen ylipainoisen olisi hyvä katsoa omia kuviaan laihdutusprojektin aikana. Kuvat kertoo enemmän kuin mikään muu. Ystäviltä ja perheelta kuulee palautetta "oletpa hoikistunut", mutta suomalaiseen tapaan nämä kuitatataan aina vähätellen eikä tahdota oikein uskoa muiden kehuja. Peili kyllä näyttää miltä me nyt näytämme, mutta aivot voivat vääristää sen mitä me näemme tai sitten alamme kiinittämään enemmän huomiota muihin kohtiin, joihin emme ole itsessämme tyytyväisiä. Tässä kohtaa nostan itse käden ylös. Vaikka olin jo normaalipainoinen, peilistä minua tuojotti aina vaan se roikkuva röllykkä. En nähnyt sitä mitä muut näkivät minussa, sen miten olin muuttunut. Katsokaa omia kuvianne, ne kyllä näyttävät miten olette muuttuneet.

Nämä kuvat on otettu tasan kolme vuotta sitten Mauritiuksen lomalla ja tällöin taisin olla isoimillani, kuten näkyy. En edes tiedä mitä ajatella, en ole katsonut näitä kuvia aikoihin ja olen järkytyynyt. Tiesin, että olin iso, mutta jotenkin se oma koko ja paino hämärtyy, ainakin siihen nähden mikä on normaalipaino. Tuntuu pahalle, että miksi edes koskaan päästin itseni tuohon kuntoon. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua ja tehdä elämänmuutos. Ja miten paljon onnelisempi olen nykyään, itseni suhteen. Vaikka matka oli pitkä ja joskus oli todella vaikeaa, en kadu sekuntiakaan, koska elämänlaatuni on nykyään niin paljon parempaa.

Kun omia vanhoja kuvia katsoo, löytyy kipinä ja motivaatio. Koska olen jo normaalipainoinen ja en enää halua kiloja pois, ehkä muutamaa lukuunottamatta, tarvitsen kipinän ja motivaation pitämään painoni tässä. Laihduttaminen oli mielestäni vielä suhteellisen helppoa (ainakin joskus), mutta painonhallinta on vaikeaa ja se kestää koko lopun ikäni, tosin se myös helpottuu vuosien myötä. Koska haluan olla tässä painossa lopun elämäni, en voi koskaan enää palata entisiin tapoihin. Saan motivaatiota myös leikkauksestani, se motivoi pitämään painon kurissa. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin haasteisiin!

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille ja muistakaa pitää itsestänne huolta!