keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Haaveen hautaaminen!

Käydessäni hoitajan luona viime viikolla näyttämässä leikkaushaavoja, tuli puhe urheilusta ja kerroin tavoiteestani juosta maraton ensi kesänä. Hoitaja kertoi, että lähiaoikoina on ollut muutama tapaus, joissa naisella on osittain ironnut implantti ja mennyt "muusiksi". Yhteinen tekijä näillä kaikilla oli kova treenaaminen ja maraton. Hoitaja kehoitti miettimään ja harkitsemaan maratonin juoksemista. Maratonin juokseminen vaatii paljon treenaamista, paljon juostuja kilometrejä ennen itse maratonia ja itse maratonin juokseminen on todella kova fyysinen rasite. Pitkää matkaa juostessa rinnat ovat kovassa paineessa, tai implantit, ja hyppiväliike on isoissa (esim 4h) määrin huonosta. Ja kyllä se vaan niin on, että olen ollut juuri isossa leikkauksessa, josta toipuminen täysin kestää pitkään. Olisihan se ollut aika kunnianhimoista alkaa tammikuussa treenaamaan sieltä pohjamudista kesäksi taas huippukuntoon.

Kyllä tämä uutinen vähän kirpaisi, koska olisin halunnut edes kerran kokea ja juosta maratonin. Mitäs nyt sitten? Siinnäpä vasta hyvä kysymys. Nyt olisi sitten aika miettiä uusia tuulia. Juoksemista en lopeta, tietenkään, mutta juoksen tulevaisuudessa omaksi iloksi, enkä treenaa sitä niin tavoitteelisesti. Crossfittiä jatkan myös, mutta koska kyseessä on myös suhteellisen rankka laji, on tammikuussa aloittettava sen suhteen hyvin rauhallisesti, jätettävä ehkä osa liikkeistä tekemättä.

Huomaan haluavani saavuttaa jotain urheilemalla, pelkkä urheilu ei riitä. Muistan viime kesästä, mikä motivaatio oli juosta useita kymmeniä kilometrejä viikossa, kun tähtäimessä oli puolimaraton. Tykkään liikkumisesta, nykyään jopa enemmän kuin pussillisesta karkkia, mutta haluan nähdä tuloksia. Ehkä kysesssä on luonteenpiirre, ehkä urheilen menetettyjä urheiluvuosia, ehkä yritän tavoitella liikaa. Kuka tietää.

Nyt olen kuitenkin sen asian ääressä, että pitää keksiä jokin asia mitä kohti lähdetään treenaamaan tavoitteellisesti. Tavoite ei tarvitse olla heti ensi kesänä, ehkä kesällä 2017 riittää. Mitä ihmettä sitä keksisi? Ehkä voisin osallistua tankotanssin sm-kisoihin tai alkaa treenata salilla fitness-kisoja silmällä pitäen ;-) Tai sitten ryhdyn uimariksi tai miekkailijaksi. Tässä on mietittävää seuraaviksi viikoiksi ja vanhojen haaveiden hautaaminen tuo mukanaan uusia haaveita!

Tämän hetkinen urheilulajini on kävely

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti