Niin se vaan on, että ylihuomenna klo 11 on minun leikkausaika. Sairaalassa minun tulee olla klo 10.30. Sitten se on ohi ja saan viimeisen timanttin kruunuuni eli matkan päätökseen. Tämä laihdutusmatka päättyy ja uusi alkaa. Vaikka minusta tuntuu, että en ole vielä valmistautunut tarpeeksi, niin silti odotan tätä innolla ja malttamattomana. Eli ei siis pelkkää panikointia ja ahdistusta ilmassa. Itse leikkaus on se mikä minut saa hyppimään seinille ja heittämään muutaman kirosanan ilmaan. Mutta leikkauksen lopputulosta odotan innolla, enkä malttaisi odottaa reilua puolta vuotta nähdäkseni lopputuloksen. Ensi kesää odotan innolla, malttamattomana ja ostan varmaan pian kamman, josta voin laskea päiviä ensi kesään. Haaveena on ostaa tiukka valkoinen paita. Tiedättekö, sellainen jota ei olisi ikinä voinut kuvitella käyttävänsä lihavana ja joka olisi armotonta katsottavaa tämän röllykän kanssa? Sellaisen ostan ensi kesäksi. Haaveita täytyy olla ja 15v haaveilun jälkeen, tästä voi tulla totta.
Nyt siihen valmistautumiseen. Sairaalasta tuli ohjeet miten toimia, mitä ottaa mukaan yms. Olen nyt valmistautunut käymällä mammografiassa ja verikokeissa. Suositus oli käydä lymfahoidossa ja siellä kävin eilen. Toivotaan, että tämä auttaisi turvotukseen ja kanavat olisi nyt auki. Tämä oli ensimmäinen kerta lymfahoidosssa ja voi vitsi miten rentouttava kokemus. Jos ei muuta, niin täydellinen rentoutuminen tuli todella tarpeeseen ja kaikki unohtui hetkeksi.
Sairaalakassia ei ole tullut mietittyä. Mutta aamutakki ja tossut oli ohjeissa ottaa mukaan, joten ainakin ne sujahtaa kassiin. Olen lukenut, että alkuun vaatteiden pukeminen saattaa olla hieman haastavaa, joten löysiä ja vetskarillisia vaatteita pakkaan mukaan. Maanataina kun saan silmät auki, ensimmäisenä pitää vetää tukisukat pitää jalkaan. Tämä olisi ollut sanomattakin selvää, olenhan kaksi veritulppaa jo sairastanut elämäni aikana, ja kiitos ei enää ikinä, jos se on minusta kiinni. Tämän takia saan myös verenohennuslääkettä heti leikkauksen jälkeen.
Huomenna olen vielä muutaman tunnin töissä, joten saan mukavasti ajatukset muualle. Ja mikäs sen mukavampaa kuin nähdä ihania asiakkaitani, oli päivä mikä tahansa ja kello mitä tahansa, I just love my job <3 Oma kauppalista löytyy myös takataskusta eli varustaudun sairaslomaani Cambridgeillä. Jos ei muu ruoka maistu, niin ainakin patukka tai pirtelö uppoaa. Heti leikkauksen jälkeen ei tietenkään ole tarkoitus laihduttaa ja syödä pelkästään ateriankorvikkeita, sillä terveellisestä ruuasta saa energiaa toipumiseen, mutta parempi sekin kuin olla syömättä mitään, jos ei ruokaa tee mieli.
Kyproksen kollegoilta ostettu tuliainen odottaa jääkaapissa
Kaiken a ja o valmistautumisessa on tukiverkosto ja arjen suunnittelu etukäteen. Arki kahden pienen lapsen kanssa on aina kiireistä ja menevää. Nyt kun äiti on hetken poissa pelistä, on tärkeää, että ympärillä on auttavia käsiä. Jos ja kun toivun leikkauksesta nopeasti, en siltikään saa nostaa painavaa useaan viikkoon. Eli vaipanvaihto, rattaisiin nostaminen, kaupassa käynti yms. on poissa pelistä hetken. Vaikka kuinka tuntuisi, että vointi antaisi näiden tekemiseen jo periksi, niin en voi ottaa riskiä, että parantuminen viivästyy. Kiltisti lääkärin ohjeita noudattean mennään. Olen niin onnellisessa asemassa, että auttavia käsiä on paljon ympärillä. Olen luottavaisin mielin, että kaikki järjestyy!
No sports!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti