Ensimmäiset sneak peakit (ei sovi herkille)!

Viime yönä nukuin huonosti, ainakin klo 3 jälkeen. Näin unia letkuista, tipoista ja lääkkeistä. Tukisukat painoi paljon yöllä, tuntui kuin kantapäät olisi tulessa. 3 jälkeen sitten varovasti herättelin miestäni alasängystä (rakas mieheni oli laittanut minun puolelle kaksi patjaa, jotta minun olisi helpompi päästä ylös matalasta sängystämme. Vanhemman tytön mielestä nukumme kerrossängyssä nyt) ja hän repi sukat pois. Alitajunta käy selvästi asioita läpi ja käsittelee tapahtunutta. 

Tänään kävin mieheni avustuksella ensimmäistä kertaa suihkussa, nyt on olo taas astetta freshimpi. Suihkussa käyminen oli jo operaatio itsessään. Ensin otettiin makuuasennossa tukivaatteet pois, se tuntuu joka kerta yhtä oudolle. Ylös nouseminen tuotti hieman enemmän tuskaa ja kävellessä tuntui, kun vatsa ja rinnat olisi tippumassa, kiristi samalla kun tuntui, että iho on veltto ja roikkuu nilkoissa, ei siis mitään järkeä missään. Tukivaatteet auttaa niin hyvin pitämään paketin koossa. Hetken olin lämpimässä suihkussa ja sitten iski huono olo, oksennus meinasi lentää ja äkkiä kuivaus ja makuulle. Kroppa alkoi tärisemään jo kylmästä ja mies yritti hikihatussa kuivata haavoja ja laittaa superkireät tukivaatteet ylleni, ei helppo duuni ollenkaan. Olo kuitenkin helpotti pian.

Luojalle kiitos, että mieheni on pystynyt tekemään nämä päivät etätöitä kotona. Olisi ollut aika haastavaa olla yksin kotona ensimmäiset päivät. Ja kuten jo sanoin, perhe on paras <3 Kaikilta olemme saaneet apukäsiä, vanhempi tytöistäni odottaa kuin kuuta nousevaa, että pääsee tänään yökylään siskolleni eli kummitädilleen, huomenna heillä on leffaa ja muuta kivaa tiedossa. Mieheni vie huomenna aamulla nuoremman tyttären mummolaan yökylään. Eli kummallekkin tytölle exrta kivaa ja tärkeää lisähuomiota tiedossa.

Rinnat ovat arat ja turvonneet, yllätys yllätys. Reilu puoli vuotta menee ennenkin ovat asettuneet oikeaan muotoon ja uskon, että niistä tulee juuri niin huomaamattomat ja pienet kuin toivoin. Vatsa on kipeä tai ehkä enemmän arka, todella muhkurainen kaikesta kudosten kiristelystä, vatsalihakset huutavat hoosiannaa jokaisella yskäisyllä ja naurulla. Navan alapuolella ei tällä hetkellä ole juuri tuntoa, tuntuu oudolle esimerkiksi napaa puhdistaessa. Tunnon palautuminen vie hetken, mutta pitäisi palautua. Särkylääkettä menee vielä tasaisesti, mutta huomaan joka päivä olon parantuneen. Vaikka varmasti jokainen kahdeksankymppinen mummo kävelisi ohitseni ja suorempana. Jospa ensi viikolla jo pieksin ne mummot kävelyssä :-) Nyt muutama kuva vatsastani, jotka mieheni eilen nappasi, älkää järkyttykö, leikkauksesta on vasta muutama päivä!

Napa näyttää aika hurjalle, koska se irotettiin ja siirrettiin oikeaan kohtaan