Myönnän myös, että olin täysi sokerinarkki, ja olen helposti vieläkin, jos sitä saan käsiini. Tiedän, että sokeri ei minulle yksinkertiasesti sovi ja pyrin sitä välttämään. Välillä heikoin tuloksin, todella heikoin. Olen opetellut pikkuhiljaa sallimaan itselleni järkevän määrän herkkuja ilman syyllisyydentuntoa. Helpommin sanottu kuin tehty, koska herkut on mielessäni nykyään verivihollisiani, kiitos menneisyyden!
Herkuttelusta ja sokerista minulla on vaikka kuinka paljon sanotavaa, joten siitä kerron varmasti paljon ja useasti. Mutta nyt siihen aiheeseen mistä minun piti tänään kertoa eli ollakko vaiko ei tunnesyöjä. Huomaan, että tietyt tilanteet saavat käteni melkein täristen etsimään sitä sokerikiksiä. Olen kuitenkin usein saanut himoni taltutettua, mutta joskus olen myös repsahdellut. Huomaan omien ajatuksieni muuttuneen hyvin paljon siitä mitä ne olivat lähtötilanteessa. Sokeri ei ole enää elämäni, vaan se on vain sokeri, jota tulisi välttää tai ainakin muistaa kohtuus. Oivalsin vähän aikaa sitten miten helpottava olo on mennä kauppaan, kun ei ensimmäisenä tarvitse miettiä mitä herkkuja sitä ostaisi. Kun ne eivät kuuluu, poikkeuksia lukuunottamatta, ruokavaliooni, voin unohtaa ne täysin.
Leikkauksen lähestyessä, huomasin muutama viikko sitten, että sokerinhimo alkoi palaamaan. Huonosti nukutut yöt (kiitos leikkauspainajaisten) sekä ahdistus ja pelko tulevasta leikkauksesta, saivat sokerihimon päälle. En kuitenkaan ole hairahtanut, koska faktahan on se, että ei se sokeri siihen mitään auta. Olen tullut siihen tulokseen, että olen opettanut itseni vuosien mittaan tunnesyöjäksi, sokerisyöpöksi. Vaikka tulen aina olemaan sokerille herkkä ja sitä kaipaamaan, voin opettaa itseni siitä tavasta pois, se vaatii paljon sitkeyttä, päättäväisyyttä ja vuosien työn. Sokeri oli minun työkaluni käsitellä omia tunnetilojani, niin surussa kuin ilossa. Tämän oivallettuani ja nyt, kun tunnesyöjän oireet puskevat päälle, olen opettanut itseäni tietoisesti vanhoista tavoista pois. Mikä parasta, olen huomannut että se ei olekkaan vaikeaa.
Ilman herkkuja en voi enkä aio elää. Mutta nykään herkkuani ovat muutkin kuin sokeripommit. Rakastan hedelmiä ja syön niitä paljon, siis todella paljon. Jos oikein tekee mieli makeaa, niin nappaan pari tuoretta taatelia jääkaapista, toimii aina makennälkään. Terveellinen ruoka on myös nykyään herkkua, ei tervellisen ruuan pidä olla tylsää ja aina sitä salaattia. Tältä näytti tänään herkkuaamiaiseni!
Tärkeintä on muuttaa omaa ajatusmallia, tehdä muutos omassa käyttäytymisessä tietoisesti. Alkaa ajattelemaan kuin laiha ja lopettaa ajatteleminen kuin lihava (siis ruoka-asioissa)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti