Sisko ulkoiluttaa siskoa!

5 päivää leikkauksen jälkeen ja pääsin tänään ovesta ulos, jippii! Kiitos nuorimman siskoni, joka tuli ulkoiluttamaan minua. Meno pihalla oli niin villiä, että minulta puuttui hihna kaulasta, kun juoksin innoissani kaikkien ohi, jotta siskoni olisi saanut pidettyä minut aisoissa. Or not! Hetki käveltiin ja kokonaismatka oli huiket muutama sata metriä, mutta hyvää teki ja sain vähän raitista ilmaa. Kaikki köpöttelivät ohi, kävelin kumarassa ja viimeisillä metreillä alkoi se hyvä kipu nostaa päätään.

Kuten näkyy, kumaraa on vielä reippaasti, mutta sehän on täysin normaalia, kun leikkauksesta on kulunut vasta muutamia päiviä. Viime yö oli rankka ja nukuin todella huonosti. Osa yöstä meni pöntöllä istuessa vati kädessä. Antibiootti ja kaikki vahvat lääkkeet saavat oloni selvästi huonoksi ja kroppa ei oikein tykkää hyvää. Onneksi minulla oli kaapissa jemmassa viimeisimmästä raskaudesta pahoinvointilääkkeitä, joiden avulla sain oloni hieman paremmaksi ja lopulta nukuttua. Vasta nyt minusta alkaa tuntua, että normaali toipuminen on alkanut alkuvaikeuksien jälkeen.

Siskoni on myös pitänyt huolen, että saan tarpeeksi ruokaa

Alkuun nälkää ei juuri ollut, mutta nyt ruoka alkaa jo maistumaan. Jännää on myös huomata, että vatsalaukku täyttyy todella nopeasti. Tietysti se, että on syönyt huonosti ja pieniä annoksia useita päiviä vaikuttaa vatsalaukun kokoon. Mutta täysi olo tulee todella nopeasti, niinkuin sairaanhoitaja kertoikin. Kun vatsalihakset on kurottu ja kiristetty, ei vatsalaukku enää pysty venymään yhtä paljon kuin ennen. Hyvä niin siis! Nyt päikkäreitä ja sinkkuelämää siskon kanssa <3